Uutta suoleen!

Käden kuntouttaminen alkaa varovaisella viilaustehtävällä.
Eilen sain bling-bling -oppia! Sehän tuli näppärästi työn ohessa, niin kuin parahin oppi aina.

Oi, glorious työharjoittelu! Oi, maailma! Oi, karma!

Tässä sitä on kuukauden päivät itkeskelty puolittain, nyyh ja kyynel, kun en voi vääntää ja työstää malamikökkärettä. Kunnes ymmärsin: tässä ihan jokapäiväisesti fyysisesti kun on tullut kumminkin oltua, olen oppinut järkyttävän määrän asiakkaan kohtaamisesta, firman pyörittämisestä ja tamperelaisista alan yrittäjistä ja yrityksistä. Sekä paljon konkreettista... mm. siitä, mitä asiakkaan tuomasta, "arvokkaasta ja harvinaisesta" kivestä voi ja mitä ei voi hänelle kertoa.
Ja kun kerrotaan, niin m i t e n kerrotaan.

Ja kuinka on syytä ottaa hinnoittelussa jo etukäteen huomioon se, että epäsuhtaisia, sikavaikeasti istutettavia kiviä tulee ovista ja ikkunoista. Että kun se on se vaikia, niin siitä saa sitten sen korvauksen, ei tätäkään työtä kukaan tee hyväntekeväisyytään XD
Ja kuinka itse kannattaa suosia ja ostaa vain puhtaita, oikein hiottuja kiviä. On pikkuisen iisimpää jyrsiä istukka sopusuhtaiselle kivelle, kuin joka suuntaan kenottavalle :)
Sitten pitää vielä päättää, että mikä hionnan vioista jätetään näkyville, sillä yksi niistä aina siihen silmille jää.
Vaikka kuinka suoran istukan palladiumvalkokullasta rakennat ja törkkäät vaikkapa perään sitten sen kiven, niin sitähän ei sinne työnnetä samalla tavalla, liki kuin muovailuvahanpehmeään hopeaan.

Ihanaa, minulle on myös kehittynyt kovin tarkka silmä ja siitä iloitsen.

Harmi vaan, että rima nousee koko ajan, siis oma rima. Niin moni asia, joka menisi läpi ns. tavisasiakkaalle, ei riitä enää itselle. Eikä se edes ole mikään harmi vaan se on hyvä! Hihii.

Tässä oli työstettävänä sikaiso timantti, mutta sen sävy oli kovin kellertävä. Sisällä oli paljaalla silmällä havaittava sulkeuma, mutta esim. minä en sitä sieltä äkkiä vilkaisemalla olisi löytänyt, vasta sitten, kun Mia siitä mainitsi. Ja tästä lähtien osaan sellaisia jopa jotekin katsoa ja edes etsiä. Oujee.
Ja että tällainen blin-bling ei ole ns. mennyt rikki, vaikka siellä sisällä näyttäisi olevan mitä kakkaa. Sittenhän se mossahtaa melko varmasti koko höskä, siis istutettaessa, jos "särö" tulee sieltä kiven sisästä pintaan ts. viisteeseen, leikkaukseen saakka.
JEEE!

Eikun timanttiluokituskurssipaikkaa varaamaan... oisko kellään sponssata muutamalla sadalla? Anyone? No?

Sitten pieni muistutus meikäläisille: älä lannistu, vaikka et osaisikaan "kaikkea". Liiton tilaisuuksissa kannattaa käydä jo senkin takia, että siellä ihmisten kanssa huomaa, ettei juuri kukaan tee kaikkia alaan liittyviä töitä itse. Monet eivät esim. istuta itse OLLENKAAN MITÄÄN. Silloin tarvitaan kollegoja ja suhteita heihin :)

Luulen, että Jutalla on ollut tässä taas sormensa pelissä... löysin vanhasta puhelimestani muistutuksen itselleni. Siinä sanottiin näin: "Sä voit olla kultaseppä vaikka et tekisi yhtään saranaa tai laatikkolukkoa." Em. hommat olivat minulle joskus ihan mahdottomia edes aloittaa (kuka tietää miksi...) ja tämän tekstin näkeminen joka päivä auttoi pimeimpinä päivinä.
Sillä se on totta.

Jos ei osaa jotakin, sitä palvelua voi vaihtaa kollegalta johonkin muuhun palveluun tahi puolivalmisteeseen, mitä nyt keksitäänkin

On myös taito myydä asiakkaalle sitä, mitä sattuu itsellä juuri nyt olemaan käsillä, valmiina rahaksi muutettavaksi :) Suosittelen vanhana kauppiaan tyttärenä tällaisen taidon treenaamista ja aktiivista harjoittamista. :)

Miksei opettelisi loppuelämänsä aikana "kaikkea", toki. Mutta on ihan turha lannistua jo etukäteen, kun ei muka osaa "mitään".

Never give up ja täysiä päin! Matka on pitkä, mutta eipähän ole sitä liukuhihnaa... vaan kaikkea muuta.

Can't talk, hurting.

Käsi on puutunu! Vaikka se on tämä vasemman käden etusormi, ei kultaseppäilystä tule juuri nyt mitään. Eikä tästä kirjoittamisesta, kun on tuo kymmensormijärjestelmä ...öö... "suhteellisen hyvin" kummiski käpälissä...
Miten joku jaksaa/malttaa naputella mitään millekään näppikselle, kun siinä kestää näillä muilla tavoilla sata vuotta?
Tämän kirjoittamiseen kului about puoli tuntia ja mani hermot siinä samalla. Oujee!

Aivan kuin olisi puhekyky viety. Kirjoittaminen on minulle niin tärkeää.

Mutta onpahan kultaseppäilykin! Höh, saikkua tulee ja paukahtelee, mutta kuka luulee, että pysyn verstaalta pois? Siellä on nyt myös ihana yksikätiselle soveltuva maalausurakka <3

Nopee tiivistelmä. Olen työharjoittelussa tehnyt mm. seuraavaa:
* valkokultsin (huom! kunnollisen PALLADIUM-valkokullan!) valssaaminen, sahaaminen, hehkutus, juottaminen
* oikeanlainen hopean ja hopeajuotteiden käsitteleminen
* kivioppi
* muotoiluun liittyvät, huomioon otettavat jutskat JA muunneltavan malliston tärkeys
* asiakkaan kohtaaminen
* päässyt pohtimaan yrittäjyyden hyviä (onko niitä, haha) ja huonoja puolia.

Lisäksi hioutuneista taidoista sopisi juottamisen ja juotteiden käsittelemisen lisäksi mainita vielä sen, että kyllä vaan tuo tarkkuus ja silmä vaan kehittyvät, kun painaa hommia. Jou jou!

Artzi tulee meille ensi torstaina, jee! Meitsit: pitäis järkätä mökkipileet taas, oisko että koko viikonlopun kestävät. HC nudity, ja sitä rataa!

Nyt lekuriin, käsi pakettiin ja kunnon mömmöt kehiin.

Muistakaa rentouttavan vapaa-ajan tärkeys! Yhdessä paikassa ja yhden asian ympärillä pyöriminen surkastuttaa aivoa! Voisi puhua eräänlaisesta syrjäytymisestä, jopa.

Huomenta!

Mitä opin tänään työharjoittelussa?
* sinun on myytävä osaamisesi asiakkaalle sekunnissa: annettava varma kuva itsestäsi ja osaamisestasi.
* sinun on keskityttävä asiakkaaseen täysillä ja kohdeltava esim. sormuskaupoilla olevia pariskuntien osapuolia tasapuolisesti, riippumatta siitä kumpi on ns. enemmän ostoaikeissa.
* sinun on oltava valmis nappaamaan kiinni asiakkaan (joissakin tapauksissa vielä epäselvän) haaveen riekaleista ja esitettävä se hänelle saman tien, sopivasti paranneltuna, ikään kuin niin asiakkaan kuin itsesi yhteisesti keksimänä, toimivana juttuna.
* opettele piirtämään.
* aina on parannettavaa jossakin asiassa.
* muista tyylisi/brändisi ilmeen raikastaminen aika ajoin.
* hommaa hyvä tukiverkko.
* valmista mallisto, jota voi sopivasti muunnella. Hommaa kaikki valmiiksi, jokaista osaa varten sopivia työkaluja varten. Mieti kaikki valmiiksi sitä hetkeä varten, kun sinun pitää valmistaa niitä tuotteita ihan simomääriä.
* imppaa kaikki tieto ja tietotaito irti mitä vain saat, oli kyse itse tekemisestä, markkinoinnista tai ihan vaan normiarjen pyörittämisestä. Lämmityksestä! Mistävaan!
* vauva rauhoittuu, kun pitelet häntä varmasti, vauvan rintamasuunta kohti äitiään, liikehdit seisaallasi rauhoittavasti, vähän kuin tanssisit rauhallisesti, pidät leukaasi vauvan pään kanssa kosketuksissa, ja hyräilet kappaleita Taru Sormusten Herrasta -elokuvasta. Pippinin biisi on Kontu-teemaa parempi tässä tapauksessa.

Lohdutuksen sanoja kaikille meikäläisille, myös itselleni, sillä jopa meikäläinen oli tänään ihan itkun partaalla ja valmiina hyppäämään Satakunnan Liikenteen bussiin kohti koto-Vampelaa, kun "kaikki meni päin helevettiä enkä osannut mitään".
* tyyppi ei ottaisi sinua harjoitteluun, jos hän ei olisi valmistautunut harjoittelijan ottamiseen, eli tietää, että vastassa saattaa olla ihan mitä tahansa :)
* et tietenkään voi osata "mitään". Mutta ne tyypit opettaa! That's the point.
* nää tyypit ovat itse olleet aikanaan harjoittelussa. He tietävät, että se on tärkeintä koko koulunkäynnissä - harjoittelut. Vain niissä oppii oikeasti kunnolla.
* meidän koulu on sikahyvä! Pirkanmaan gurut sanoivat minulle tannoin, että "Vammalan koulusta saa ihan yhtä hyvät eväät jos ottaa sieltä kaiken irti mitä saa."
* se ei tarkoita valittamista siitä, että "kun opet ei oo paikalla" vaan sitä, että ottaa oppikirjat kauniisiin kätösiinsä, opettelee niistä, kokeilee ja kysyy kaverilta. Hei, meillä on työkalut ja kavereita! Ja tulevia hifiguruja ihan siinä vieressä, siis oman työpisteen vieressä. Kuin siistii!
* tämä jos mikä ala vaatii intohimoa.
* varo mörköytymistä. Kukaan ei tule sun pajastasi hakemaan sinua ja eikä ostamaan itku silmässä hakkaamaasi metallinpalasta, jos et mainosta, ole esillä, haistele jokaisen ihmisen tuntemuksia ja toteuta hänen (jopa tiedostamattomia) haaveitaan korujen kautta.
* vaikka olet ihan täysin muun alan ihminen, niin kuin esimerkiksi minä olen, älä luovuta. Se merkkaa jotakin, vaan ei kaikkea. On ihan eri asia olla luonnonlahjakkuus joka ei jää alalle kuin tyyppi, joka menee alalle vaikka ruumiskasojen yli.
* aattele kaikki, siis kaikki mieleesi tulevat ns. ongelmat itsesi kautta. Mitä itse tekisit, jos harjoittelija ei ensimmäisenä päivänä saisi aikaiseksi kuin kasan sulatettavaa matskua ja hopeansekaistaviilausjätettä? Yhyy, kyynel, olispa ihan kamalaa! XD

Opin kaikkea muutakin, mutta en jaksa enää kirjoittaa, toisella kertaa sitten. Nämä matkat syövät naisen, ai niin, pitäisi ehkä syödä ennen kuin on taas aika mennä nukkumaan että jaksaa aamulla herätä aikaisin ja matkata pitkät matkat ja sama illalla. Naapuri, jos jätän avaimen oveen, niin käytkö mulle kaupassa, tekemässä ruokaa valmiiksi ja hei: pyykätäkin saisi!

In this week I've been mostly...

No! Ei siinä, työharjoittelupaikka-asiat ovat olleet viikolla ykkösenä. Maanantaina ratkeaa monta asiaa.

Reissussa tien päällä, paljon ihmisiä ja mielenkiintoisia tapahtumia. Kädet verillä sahailua ja viilausta - normal shit.

Tämä viikko tulee olemaan jännä niin ikään. Valmistan maanantaina loput wikitekstit sekä viikon aikana kaksi tilaustyötä. Sosiaalinen elämäkin saanee kaikesta huolimatta osansa.

Ensi viikon maanantaina alkaa työharjoittelu.
Tuntuu, että siihen on ikuisuus. Viikossa ehtii tapahtua niin kamalan paljon.
Osuuskunta-asiakin menee eteenpäin.

Tampereelle muutto on ajankohtainen. Kämppiä, anyone, no?

Hei, Harri! Tämä on paperille värikynillä piirretty esityskuva. Se on "kotiskannattu" eli siitä olen itse ottanut tämän valokuvan, joka on nyt tässä.

Tiesin, että minun odotetaan valmistavan puolipyöreän sormuksen. En ollut moista koskaan edes ajatellut tekeväni. Eli siis Mirtzin oppiin. Ja Rinskiltä ja Ninniltä kyselemään. (Se seuraava oli jo paaaaaaaljon parempi, thanks to Pete!)

Dust?

Hyvää mieltä ja kauneutta

Näitä on nyt mennyt ja menee. Ihanaa.

Illussa piti tehdä tulitikkuaskia isompi mutta taskuun mahtuva esine, josta tulee hyvä mieli, jonka haluaisi antaa ystävälle.

Tässä on Pipsa harjoitellut rivarin tekemistä. Luonnollisestikin kaikki kuvassa näkyvät korut ovat ihan itse tehtyjä. Näillä pikku kätösillä! <3

Jopa Team Angstiprojekti saattaa aloittaa AMK-näyttelykorujen vääntämisen! Auu!

Idis by Tuulia

Idis by Miu

Idis by Miu

Ei mitää tällaisia söpöjä vaan rankkoja!

Tää tyyppi etsii tässä rankkoja runoja näihin rankkoihin aiheisiin. Siis jos joku haluaa performanssia, runoutta ja hämäriä soundeja, niin se kyllä onnistuu.

AMK-näyttelyprojekti saattaa alkaa!

Artzi antoi jännät vahaohjeet, mutta ilmeisesti Mirzi tuli ja tilasi oikeata vahaa meidän rumihia varten.
Me veistetään nimittäin ainakin rumihia! Homeisia, karvaisia, vääntyneitä. Ei söpöjä, jollaisia meitsit varmaan muuten aina vääntää. Niin kuin tuossa yhdessä kuvassa on.
Mutta nyt ei mitään söpöjä tai SATU suuttuu!
Ei vaan, ME suututaan toisillemme. Me, siis Inga, Miude, Tuulia, Jutta ja mie.
Team Angstiprojekti.

Palasin juuri osuuskunnan kokouksesta. Meininki on tooooodella hyvä. Perästä kuuluu, kuulkaas!
Meillä on tosi hyvä työnimi. Ja mulla *parrrrrrrhautta* aputoiminimi, jonka aion sitten heti rekisteröidä, näin sen saa sitten oman firmankin nimeksi joskus. Mutta asiaan.

Tuomas kysyi, että miten meidän amk-ryhmät muodostuivat. Ja minä yritin piipittää jotain.
Ei sitä voi tietää, kuinka ne syntyivät! Tai siis, suurinpiirtein noiden aiheiden perusteella.
Meillä pukkasi joukkomurhaa ja kahden äipän tarinat. Toisen äipän äippä on itsetuhoinen muuuu... muumio ja tää äippä ei jatka sitä kierrettä vaan toimii, uskoo ja toivoo. Lapset ookoo.
Toinen äippä yrittää tappaa itseänsä, samoin kuin hänen oma äippänsä teki, ja lapset kärsii.
Aika stoorit!

Vieressä Lapa on tehnyt jo oman näyttelykorunsa, me joudutaan ruinaamaan tätä kaikkea varten ehkä ainakin puolet työharjoittelusta. Että sellasta.

Kouluhommat menevät muuten ihan omalla painollaan (lue: ei merkittävää edistymistä ja luonnollisesti jännittäviä takapakkeja, esim. manttelisormuksen kanssa).

En tiedä muusta, mutta pienten metalliesineiden kanssa on kiva pelmuta!
Ja nää tyypit, jotka tähän alaan liittyy - ne on hianoja.

Niin, olinhan minä toisen ammattini töissä juuri viikonloppuna. Sekin oli jännittävää! No aatelkaa nyt: ajella pitkin Lavioita ja tantereita ja nähdä taas aivan käsittämättömiä tyyppejä ja täysin omasta poikkeavia elämän polkuja omalla tyylillään kulkevia.
On se jännä!

Olkinainen osuuskunnassa, osa 1.

AMK-projekti-Satu (ja Mirtzikin) oli pettynyt, kun pienryhmämme ei valinnut tätä tehtäväksi. "Jälki jää" -näyttelyyn valmistamme kaksi Miuden vavisuttavien tarinoiden saattelemaa koruteosta sekä Tuulian julman joukkomurha-sota -olanyliketjun. Ne nähtyänne ette enää Olkinaista kaipaa. Vaikka tulee tuostakin hyvä, jonain päivänä, kun alan sitä vääntää.
Siitä ei tule noin nätti ja söpö, vaan enemmänkin Heikki Salon Olkinainen -kipaleen tunnelman kaltainen, kömpelöllä rakkaudella lantuista kyhätyn tekeleen oloinen. Erityisesti sen pitkän, harmaan tuulen tuivertaman tukan valmistaminen tulee olemaan suuri haaste. I can't wait!

Syyslomalla on aina tällaista. Tai aina lomilla: ideaa ja intoa pukkaa hulluna. Minulla on kotona juustonkuorivahaa, joten niitä rumihia voisin jo pykätäkin. Mutta minulle tyypilliseen tapaan koko lomani on buukattu täyteen kaikenlaista tapaamista. Että ei kerkijä.
Ei kerkijä edes leipätyötä harjoittaa yhtään. Muutama kirja-arvostelu tuossa minua odottaa. Rillipää ja läski, Miehen oma kirja sekä Rakastaa, ei rakasta -teoksien selkämysten tekstit huutavat syyttävästi. Lue Tyrvis niin tiedät! XD

Luvassa on myös osuuskuntajuttuja. Viljan, Ingan ja muiden huippisten kanssa olemme keskustelleet valmistumisen jälkeen Vammalaan perustettavasta osuuskunnasta. Tilatkin on katsottuna!
Nyt näyttää vahvasti siltä, että sitä odotellessa saan kunnian paiskia hommia Tuomaksen, Yrjön ja muide hoocee-gurunalkujen osuuskunnassa. Perästä kuuluu...