In this week I've been mostly...

No! Ei siinä, työharjoittelupaikka-asiat ovat olleet viikolla ykkösenä. Maanantaina ratkeaa monta asiaa.

Reissussa tien päällä, paljon ihmisiä ja mielenkiintoisia tapahtumia. Kädet verillä sahailua ja viilausta - normal shit.

Tämä viikko tulee olemaan jännä niin ikään. Valmistan maanantaina loput wikitekstit sekä viikon aikana kaksi tilaustyötä. Sosiaalinen elämäkin saanee kaikesta huolimatta osansa.

Ensi viikon maanantaina alkaa työharjoittelu.
Tuntuu, että siihen on ikuisuus. Viikossa ehtii tapahtua niin kamalan paljon.
Osuuskunta-asiakin menee eteenpäin.

Tampereelle muutto on ajankohtainen. Kämppiä, anyone, no?

Hei, Harri! Tämä on paperille värikynillä piirretty esityskuva. Se on "kotiskannattu" eli siitä olen itse ottanut tämän valokuvan, joka on nyt tässä.

Tiesin, että minun odotetaan valmistavan puolipyöreän sormuksen. En ollut moista koskaan edes ajatellut tekeväni. Eli siis Mirtzin oppiin. Ja Rinskiltä ja Ninniltä kyselemään. (Se seuraava oli jo paaaaaaaljon parempi, thanks to Pete!)

Dust?

Hyvää mieltä ja kauneutta

Näitä on nyt mennyt ja menee. Ihanaa.

Illussa piti tehdä tulitikkuaskia isompi mutta taskuun mahtuva esine, josta tulee hyvä mieli, jonka haluaisi antaa ystävälle.

Tässä on Pipsa harjoitellut rivarin tekemistä. Luonnollisestikin kaikki kuvassa näkyvät korut ovat ihan itse tehtyjä. Näillä pikku kätösillä! <3

Jopa Team Angstiprojekti saattaa aloittaa AMK-näyttelykorujen vääntämisen! Auu!

Idis by Tuulia

Idis by Miu

Idis by Miu

Ei mitää tällaisia söpöjä vaan rankkoja!

Tää tyyppi etsii tässä rankkoja runoja näihin rankkoihin aiheisiin. Siis jos joku haluaa performanssia, runoutta ja hämäriä soundeja, niin se kyllä onnistuu.

AMK-näyttelyprojekti saattaa alkaa!

Artzi antoi jännät vahaohjeet, mutta ilmeisesti Mirzi tuli ja tilasi oikeata vahaa meidän rumihia varten.
Me veistetään nimittäin ainakin rumihia! Homeisia, karvaisia, vääntyneitä. Ei söpöjä, jollaisia meitsit varmaan muuten aina vääntää. Niin kuin tuossa yhdessä kuvassa on.
Mutta nyt ei mitään söpöjä tai SATU suuttuu!
Ei vaan, ME suututaan toisillemme. Me, siis Inga, Miude, Tuulia, Jutta ja mie.
Team Angstiprojekti.

Palasin juuri osuuskunnan kokouksesta. Meininki on tooooodella hyvä. Perästä kuuluu, kuulkaas!
Meillä on tosi hyvä työnimi. Ja mulla *parrrrrrrhautta* aputoiminimi, jonka aion sitten heti rekisteröidä, näin sen saa sitten oman firmankin nimeksi joskus. Mutta asiaan.

Tuomas kysyi, että miten meidän amk-ryhmät muodostuivat. Ja minä yritin piipittää jotain.
Ei sitä voi tietää, kuinka ne syntyivät! Tai siis, suurinpiirtein noiden aiheiden perusteella.
Meillä pukkasi joukkomurhaa ja kahden äipän tarinat. Toisen äipän äippä on itsetuhoinen muuuu... muumio ja tää äippä ei jatka sitä kierrettä vaan toimii, uskoo ja toivoo. Lapset ookoo.
Toinen äippä yrittää tappaa itseänsä, samoin kuin hänen oma äippänsä teki, ja lapset kärsii.
Aika stoorit!

Vieressä Lapa on tehnyt jo oman näyttelykorunsa, me joudutaan ruinaamaan tätä kaikkea varten ehkä ainakin puolet työharjoittelusta. Että sellasta.

Kouluhommat menevät muuten ihan omalla painollaan (lue: ei merkittävää edistymistä ja luonnollisesti jännittäviä takapakkeja, esim. manttelisormuksen kanssa).

En tiedä muusta, mutta pienten metalliesineiden kanssa on kiva pelmuta!
Ja nää tyypit, jotka tähän alaan liittyy - ne on hianoja.

Niin, olinhan minä toisen ammattini töissä juuri viikonloppuna. Sekin oli jännittävää! No aatelkaa nyt: ajella pitkin Lavioita ja tantereita ja nähdä taas aivan käsittämättömiä tyyppejä ja täysin omasta poikkeavia elämän polkuja omalla tyylillään kulkevia.
On se jännä!