Uutta suoleen!

Käden kuntouttaminen alkaa varovaisella viilaustehtävällä.
Eilen sain bling-bling -oppia! Sehän tuli näppärästi työn ohessa, niin kuin parahin oppi aina.

Oi, glorious työharjoittelu! Oi, maailma! Oi, karma!

Tässä sitä on kuukauden päivät itkeskelty puolittain, nyyh ja kyynel, kun en voi vääntää ja työstää malamikökkärettä. Kunnes ymmärsin: tässä ihan jokapäiväisesti fyysisesti kun on tullut kumminkin oltua, olen oppinut järkyttävän määrän asiakkaan kohtaamisesta, firman pyörittämisestä ja tamperelaisista alan yrittäjistä ja yrityksistä. Sekä paljon konkreettista... mm. siitä, mitä asiakkaan tuomasta, "arvokkaasta ja harvinaisesta" kivestä voi ja mitä ei voi hänelle kertoa.
Ja kun kerrotaan, niin m i t e n kerrotaan.

Ja kuinka on syytä ottaa hinnoittelussa jo etukäteen huomioon se, että epäsuhtaisia, sikavaikeasti istutettavia kiviä tulee ovista ja ikkunoista. Että kun se on se vaikia, niin siitä saa sitten sen korvauksen, ei tätäkään työtä kukaan tee hyväntekeväisyytään XD
Ja kuinka itse kannattaa suosia ja ostaa vain puhtaita, oikein hiottuja kiviä. On pikkuisen iisimpää jyrsiä istukka sopusuhtaiselle kivelle, kuin joka suuntaan kenottavalle :)
Sitten pitää vielä päättää, että mikä hionnan vioista jätetään näkyville, sillä yksi niistä aina siihen silmille jää.
Vaikka kuinka suoran istukan palladiumvalkokullasta rakennat ja törkkäät vaikkapa perään sitten sen kiven, niin sitähän ei sinne työnnetä samalla tavalla, liki kuin muovailuvahanpehmeään hopeaan.

Ihanaa, minulle on myös kehittynyt kovin tarkka silmä ja siitä iloitsen.

Harmi vaan, että rima nousee koko ajan, siis oma rima. Niin moni asia, joka menisi läpi ns. tavisasiakkaalle, ei riitä enää itselle. Eikä se edes ole mikään harmi vaan se on hyvä! Hihii.

Tässä oli työstettävänä sikaiso timantti, mutta sen sävy oli kovin kellertävä. Sisällä oli paljaalla silmällä havaittava sulkeuma, mutta esim. minä en sitä sieltä äkkiä vilkaisemalla olisi löytänyt, vasta sitten, kun Mia siitä mainitsi. Ja tästä lähtien osaan sellaisia jopa jotekin katsoa ja edes etsiä. Oujee.
Ja että tällainen blin-bling ei ole ns. mennyt rikki, vaikka siellä sisällä näyttäisi olevan mitä kakkaa. Sittenhän se mossahtaa melko varmasti koko höskä, siis istutettaessa, jos "särö" tulee sieltä kiven sisästä pintaan ts. viisteeseen, leikkaukseen saakka.
JEEE!

Eikun timanttiluokituskurssipaikkaa varaamaan... oisko kellään sponssata muutamalla sadalla? Anyone? No?

Sitten pieni muistutus meikäläisille: älä lannistu, vaikka et osaisikaan "kaikkea". Liiton tilaisuuksissa kannattaa käydä jo senkin takia, että siellä ihmisten kanssa huomaa, ettei juuri kukaan tee kaikkia alaan liittyviä töitä itse. Monet eivät esim. istuta itse OLLENKAAN MITÄÄN. Silloin tarvitaan kollegoja ja suhteita heihin :)

Luulen, että Jutalla on ollut tässä taas sormensa pelissä... löysin vanhasta puhelimestani muistutuksen itselleni. Siinä sanottiin näin: "Sä voit olla kultaseppä vaikka et tekisi yhtään saranaa tai laatikkolukkoa." Em. hommat olivat minulle joskus ihan mahdottomia edes aloittaa (kuka tietää miksi...) ja tämän tekstin näkeminen joka päivä auttoi pimeimpinä päivinä.
Sillä se on totta.

Jos ei osaa jotakin, sitä palvelua voi vaihtaa kollegalta johonkin muuhun palveluun tahi puolivalmisteeseen, mitä nyt keksitäänkin

On myös taito myydä asiakkaalle sitä, mitä sattuu itsellä juuri nyt olemaan käsillä, valmiina rahaksi muutettavaksi :) Suosittelen vanhana kauppiaan tyttärenä tällaisen taidon treenaamista ja aktiivista harjoittamista. :)

Miksei opettelisi loppuelämänsä aikana "kaikkea", toki. Mutta on ihan turha lannistua jo etukäteen, kun ei muka osaa "mitään".

Never give up ja täysiä päin! Matka on pitkä, mutta eipähän ole sitä liukuhihnaa... vaan kaikkea muuta.