Panokset kovenee...

Luvassa HUIKEA Wikiteksti emaloinnista, se ilmaantuu Wikiin oletettavasti tänään. Ilmaantuu par'aikaa. Tekstin viimeistelyn piti tapahtua illalla, mutta nyt tuli pikkuisen tärkeämpää tekemistä. Nimittäin tarvitsen jonkinnäköisen portfolion perjantaiksi. Huu!

Sain kurssista ykkösen. JEE! <3

Elämäni ei ole muutenkaan täysin tylsää. Illalla on Tyrvisduunia. Anne Mattilan konsertti... että ei ole minulla tylsää päivää XD

Perjantaina onneksi pääsee enemmän oman alan musaa kuuntelemaan: Herra Ylppö & Ihmiset soittaa Klubilla. Uuh, beibe!

Se on sitten ATK-kurssi uusiksi!

Mahtava urani huippuhyvänä kultaseppäartesaaniopiskelijana jatkuu tyylillä. Cinema 4D-ohjelma ei ole minun ystäväni. Render settings ja sitä rataa, mutta jpg-kuvaksi asti sitä räpellystäni en saa. Eikä tuo räpellyskään ollut kuin pelkkä pikkuinen torus. Niinku sormus, kato!
Siitä tuli luultavasti metallinen esine. Ja hei: taivaan sain muutettua haluamakseni, lattiasta en ole vieläkään täysin varma.
*oujee*

...computer says no...

Pientä häikkää, vaan mitä sitte?

Kultasepänalan Wikiin tuleva emalointiteksti valmistuu, tai siis se on noin puolessa välissä. Nolo ysärikoru on pantava jäihin, sillä tänään oli ilmeisesti Mirzin ukaasi odottamassa luokan seinällä: se on väännettävä se ikivanha ryhmätyö-rannekoru JA rivari, tai tulee köniin.

Hiki päässähän minä sitten väänsin istukoita. Edessä on sulatusta, langanvetoa, murmelin luomista (silmät on jo ookoo) ja rivariaihiota. Ettei vaan olisi Pipsa valinnut pinkkejä kiviä? Eeeii....

Tänään oli pakko lähteä aikaisemmin kotiin, kun jonkun putkimiesduudsin piti tulla tsekkaamaan vuotavaa keittiönhanaa. No, eihän hän sille mitään pysty tekemään ja putkiduudsit tulevat joskus, jos tulevat. Hana vuotaa eikä täällä voi nukkua.

Oisko se nyt sitten että korvatulpat korvin ja kylppärin lattialle makuupussin kanssa. <3 elämälle! <3

Nolo ysäriduudsi - nolo ysärikoru.

Voi kökkö, fliligraanityö alkaa hahmottua. Siitä tulee nolo ysärikoru, mutta MÄ OON NOLO YSÄRIduudsi! Miten siitä vois tulla muullainen?

Pakko panna hahmotelmista kuvia. Olen lähinnä väännellyt litistettyä hopeatankoa erinäisiin kuvioihin ja jee.

Jutta onneksi aina sanoo kun meikäläisellä menee ihan metsään. Jutta on kuin Keijo - totuuden ja järjen ääni minun sekopäisessä maailmassani.