tiistai 7. syyskuuta 2010

Nolo ysäriduudsi - nolo ysärikoru.

Voi kökkö, fliligraanityö alkaa hahmottua. Siitä tulee nolo ysärikoru, mutta MÄ OON NOLO YSÄRIduudsi! Miten siitä vois tulla muullainen?

Pakko panna hahmotelmista kuvia. Olen lähinnä väännellyt litistettyä hopeatankoa erinäisiin kuvioihin ja jee.

Jutta onneksi aina sanoo kun meikäläisellä menee ihan metsään. Jutta on kuin Keijo - totuuden ja järjen ääni minun sekopäisessä maailmassani.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti